29.12.2013

Kuulan työntelyä

Jo tapahtuu parissa hassussa viikossa. Ja mitä kaikkea on sattunut kuukaudessa!

Aloitetaanko lemppari aiheestani: JUIPPI!
Tämä onnellinen hehkutukseni parisuhdeonnesta...jospa kummataan sen ylitse ja keskitytään muuhun elämään.
Pää ei pysynyt epämääräisen Juipin menossa ja ajatuksissa mukana,joten luovutin.
3viikon hiljaiselo Juipin osalta myöskin helpotti koko napanuoran katkaisemista.
Kerrottuani tällekkin eräs kaunis perjantai-ilta ajatukseni "suhteemme" suunnasta,ei tämä saanut muuta suustaan kuin "voinko olla viikon susta erossa...sen takia,että voin työnnellä kuulaa?"
Brutus,joka istui koko ajan vierelläni henkisenä tukena boostaamassa jäi itsekkin sanattomaksi tästä lausahduksesta.
Siinä sitten istuimme leuat auki.

Toki ystävyys jatkuu,mutta eilisen tapaamisen takia alan olla onnellinen etten jäänyt siihen juttuun enään...toki huolestuin Juipin nähdessäni ettei kaikki nyt ole todellakaan ok. Mutta toisaalta olo oli jotenkin helpottuneempi,enään en pelkää että haksahtaisin tämän kaulaan kun silmäni oli avattu.

Tuli myös huomattua,että tässä päässä kasvaa pirun sarvet. Tuli tehtyä jotain ehkä typerintä,josta en ole ylpeä. Mutta se tapahtui jo...tapahtunutta ei saa tekemättömäksi.
En osaa edes täysin katua koko asiaa. En osaa katua,koska oikeastaan olen alkanut piristymään ja hymyilemään tämän henkilön takia.
Olen varma että henkilö on itse saatana,joka on sanonut tietyt asiat joiden tiesi toimivan.
En ole varma. Hämmentää miehet liikaa elämääni.

Miehet...kehtaavat väittää meidän naissukupuolisten olevan hankalia tapauksia. Katsoisivat peiliin,eivät nekään niin helppoja ja selkeitä tapauksia ole.
Turha edes enään esittää...olen varma että useamman miehen päässä se ratas raksuttaa melkoista vauhtia. Mutta nokkeluudeltansa tekeytyvät lähes imbesilleiksi aina itselleen otollisella hetkellä.

Ketkut!

21.11.2013

pikaiset kahvit

Luova ja luovattomuuden tauko. Mistä tässä on viimeksi edes tullut jupistua?
Selkeä vinkki plösähtää taas koneen ääreen,jos ei muista lunttaamatta mistä on valittanut tai miksi.

Kai nää mun viime kuukaudet vaatii kai jonkun pikakelauksen.

Koulu : ei hele,anteeks vaan mutta ennen työharjottelua en kärsinyt päivääkään jollen kokenut palavaa hinkua potkaista kaikki uuniin. ainoastaan rakkautta irtosi 3 aktiiviselle luokkalaiselle,Brutuksen ja Petterin lisäksi.
koko moska on kyllä nostanut riskin saada sydänkohtaus nuorena. mutta muutenhan siinähän se rullaa,suunnitelmien mukaisesti ainakin toistaiseksi.

kiitos kerrankin,että on vanhempi muihin verrattuna + jotenkuten kärsitty eka ammatillinen,työharjoittelu ennemmin...eli ei noin 2-3kuukauteen omia luokkalaisia.
(pssst~ työharjoittelu menee hienosti...mitä nyt muovipurkki sanoi KRÄTS,punajuuret sanoi PLÖTS ja Jorse IIIKS, ja pariin otteeseen veitsellä pahoinpidelty sormi)

Elämä yleisellä tasolla : melkein turhan railakasta pakko sanoa. en muista viikonloppua jolloin en olisi liikkunut jossain. toisaalta nautin elämästä,nautin ihmisten kanssa oleilusta,nautin siitä että pääsee tuttuun ympäristöön pelleilemään.
henkisellä tasolla mitä messevin. vaikkei arjen perusjutut (kuten joku hervottoman tylsä siivous) jaksa inspiroida...joku vois lahjottaa joululahjaksi vähän sitä inspiraatiotaan?
mutta hyvä huomio,ei tarvi ruveta käymään punttiksella...riittää että kerran viikossa kantelee 8-10kilon housuihinsa päästelevää ja vaatteille oksentelevaa rinsessaa.
muuten elämässä on tehty hienoja oivalluksia,ja ei niin hienoja.
ikävöinyt kyllä tiettyjä persoonia elämässäni taas vaihteeksi.

Juippi : se varmaan eniten huomiota viime postauksissani saanut murmeli.  tämä yllättävä kärsivällisyys kannatti.kerrankin. kulman kulmassa täytyi vähän itkeä tirauttaa,ettei energiatasot riitä olemaan joku kiva leikki kun tää etsii itseään ja miettii mitä haluaa. Juippi valaistui...Juipin kanssa olemme ilmeisesti jonkun sortin parisuhde-eläimiä nyt.




18.9.2013

ei musta olisi majakanvartijaksi

Huhhuh,tuntuu järin jännältä tuijottaa koneen ruutua ja istua. Joo kuulostaa tosi erikoiselta :D

Ellei tässä olisi se hauska osuus,että 39 asteen kuumeeni tarjosi mulle jotain jännittävää yllätystä sunnuntai aamulle: äiti,mullon jotain ihme näppyjä pitkin kroppaa ja niisson jotain sisällä.mitä tämä tarkoittaa?
Joo,tää tarkoitti valitettavasti erästä tautia,jota en oo potenut : vesirokkoa.Ja sitä että olin pitkään petipotilaana ja telkkarin paskatarjonnan uhri.Sentään sain tujut lääkkeet <3 (satunnaisena haittavaikutuksena : hallusinaatiot. ei muuten tullut mulle,petyin karvaasti...vähäsen ootin jotain sykähdyttäviä trippejä)
Paljon noissa lääketokkuroissa ja unitutinoissa tullut huomattua muuta,kuin että peilikuva oli järjettömän ruma. Ja paljon mainostetut kutinat ei kyllä paljoa kutitelleet.

Mutta viikkohan on aikalailla kulutettu maatessa,kuolatessa,nukkuessa,kuolatessa,maatessa...syödessä.
Jännää!

Ehdin kyllä tuumailla asian jos toisenkin läpi tästä yksinoleilusta:
  • Vaikka yllätän,mutta olen yllättävän ihmisvihainen. Melkein jokatoisessa tapaamassani yksilössä on joku piirre,joka ottaa niin lujaa nuppiin etten meinaa osata kommunikoida koko henkilölle...kotona ollessaan ei ole tarvinnut sellaisia henkilöitä katsella.Mutta kun se alkaa olla tylsää. Ei ole ketään kenestä ärsyyntyä. (pitäisi kai tehdä tutkimus: jokainen ihminen tarvitsee ärsykkeitä)
  • Ihan kivaa ottaa omaa aikaa,mutta nautin kyllä siitä että saan varastaa toiselta sen omaa aikaa pakottamalla sen viihdyttämään meikäläistä
  • Sellasta omaa kivaa järkipuhetta/järkeilyä on miellyttävä kuunnella ihan itsekseenkin,mutta onhan se tuottoisampaa jakaa se jollekulle
  • Omia hulvattomia juttujaan on vähä turha kertoa tyhjälle huoneelle,vaikka itse niille naurankin aina täysiä 
  • Varsinkin,jos olet useamman päivän lukittuna neljän seinän sisälle...se on ihan ok olla muistuttamatta ihmistä.Koska sitten kun oikeasti joutuu ulos,näkee ehkä vaivaakin sen suhteen miltä näyttää ja näyttää vielä kuumalta kun kulkee ihmisten ilmoilla.Koska UH AH MINÄ<3
...Eli oikeasti taidan nyt oikeasti kaivata niitä ääliöitä,jotka kiristelee hermoja,ihan sen takia että oma ylhäisyytenikin alkaa ottaa nuppiin...
Todellisuudessa musta ei olis true-erakoksi eli majakanvartijan pestin voi pyyhkiä yli urahaaveistani lopullisesti,vaikka muuta yrittäisin uskotella itselleni .
Taidan saada jotain sairasta virtaa ja energiaa ihmisvihasta.

Mutta taidanpa palata harrastuksen pariin,joka oli ennen AH niin rakas,mutta lähinnä vähän inha : eli nukkumisen.
(Ei voi uskoa että makoilusta ja nukkumisesta voi harjoittaa itsensä jotenkin irtikin?)


13.9.2013

Friday the 13th

Näin ei kovin taikauskoisena persoonana,pakko kirota että tässä pahamaineisessa perjantai 13:sta päivässä on kyllä jokin maailman ikävin kirous...tai vähintään paskaa karmaa...

Mitäs pahaa tänään on sattunut allekirjoittaneelle:
  • Opparilla (opetuskeittiöllä) laattioita huuhdellessa ilmeisesti silmälaseilleni oli roiskahtanut vaahtoa,jolla pesemme lattiat...josta alkoikin paniikki onko sitä mönjää silmässä.Reipasta huuhtelua ja terkkari tuumasi,että silmä on ok..ei punerra,ja jos ei kirvellä eikä tunne oloaan normaalia enempää sokeaksi ilman laseja.
  • Avaimet oli hetkellisesti hukkareissulla,kuljin ympäri koulua vähän ihmetellen joko mä ne nakkasin roskiin tai yhteen Lindströmin kaappiin.(onneksi ne oli lillunut lokeron ovessa ja luokkalainen kaapinut turvaan <3)
  • Kehittelin itselleni vekkulisti 39asteen kuumeen.Reunoilta vähän vilponen ja uninen meininki...Sillai sopivasti,kun piti juipin kanssa huomenna shoppailla&käydä lounaalla,ja illalla olisi pitänyt olla TTT-bailut Brutuksen ja Sandelsin kanssa 8(
Toivottavasti muilla on ollut hivenen parempi tuuri liikenteessä


9.9.2013

isona musta tulee

Opiskelijaelämä,nyt koen sen ensimmäistä kertaa aikuisiällä.
Ai mikä musta nyt sitten tulee "isona"? Hotelli-,ravintola- ja catering-alan ammattilainen (toivonmukaan ihan mukiin menevä vähintään,jos ei rautaisesta ammattilaisesta voida supista).

Jaksohan numero yksi on melkein kärsitty lävitse...aika lentää,paitsi silloin kun kerrataan taas poissaolo-systeemiä.Tai leivotaan jälleen kerran sämpylöitä.

Lapsosten seassa mun ja Brutuksen homance on herättänyt kysymysmerkkejä. Tää maaginen symbioosi,johon juipin kuin kimblenkin on totuttava! 

Ehkä tämä koulun lusiminen menee kuten käsikirjoituksessa,eli sovitussa ajassa,eli 2vuodessa.
Elän hyvässä uskossa,että Brutus potkii tätä persettä.

Muu sosiaalielämä on kyllä ollut aika tyhjää täynnä. Brutus oli sponsoroinut itselleen longboardin,joten oon itseasiassa koettanut opetella itsekkin sillä liikkumista. Herrasen (nykyään häntä kyllä puhutellaan Juipiksi),kirosi ettei musta sitten mitään skeittarimimmiä tule.
Ei kyllä taida tosin sitä pelkoa nyt oo tulossa,koska kuinkahan useasti jo meinannut rakastella asvalttia kasvoillani. NAM NAM<3


mä sanon viimeisen sanan ja se on EI

29.7.2013

piknikkejä ja vuosirenkaita

Nyt voin jatkaa kohti loppuvuotta taas hivenen vanhempana ja "viisaampana".Eli voin pikkuhiljaa takertua hölmöiltyäni selitykseen : ikää on,dementiaa pukkaa.

Perjantai oli muuten tympein päivä ehkä aikoihin,kuuma ja töiden tuottama koomatus.Yhtäkuin:en jaksanut edes silmiä pitää auki,Serranon perhe hyvää aivosolujen tappo-ohjelmaa.
Kuitenkin jollain kummalla tavalla temppuilin itseni asemalle odottamaan Suvi muruista <3 Siitä on jo liian pitkä aika kun ollaan nähty..joten asiaa piti korvata piknikillä ja asioiden pikaisella päivityksellä.Ja parilla ruokottomalla jutulla.

Piknik piste oli tosi otollisella kohdalla,polun vieressä josta ravasi lenkkeilijöitä (kun me vedettiin pullaa naamariin).Ja pari neropattia jotka mennessään tuumasi "pitäiskö mennä nurkalle kuselle" ja tullessaan "nyt niillä on erilaiset muffinsit". Eka,pliis älkää tulko kuselle meidän nurkalle ja toiseksi mistä lähtien nektariini on ollut leivos?

Ja nyt looginen aikaloikkaus lauantaille *rumpujen pärinää*!
Jutun tausta on tämä, Munan kanssa vuoden tuumailtu Arska-bileitä ja toteutimme sen..jotenkuten(kyllä me nyt yks Arska video tarkisteltiin).
Dunno whahappen,mutta pian lorkoiltiinkin skeittihallilla kuunnellen hetkellisesti dj meininkejä.
Kuitenkin menojalat vipatti kohti keskustan Vauhdikkaiden ajojen suuntaan...joten kummasti humalaisten jalat sinne eksyttivät.
 Eksytin samalla itseni Munasta,mutta tuurilla ja taidolla löyttäydyin tuttujen ja vähemmän tuttujen seuraan.Success,jollen itse kehuisi asiaa!

Hetken bailattuani tanssimusan tahtiin pimeässä puistossa,ilotulitusten paukutellessa taivasta jalat taas ponkaisi toiseen ilmansuuntaan.Löytäen taas uuden joukkion,jossa pummia juomat ja naureskella asioille joita ei enään vain väkisinkään muista.

Kiitän jalkojani siitä,että kieppaisin kumoon keskellä vilkasta toria...sain lähinnä kyllä tiedusteluja katkesiko nilkka. Onneksi itse tottuneena tähän norsun ketteryyteen ja näkkileivän notkeuteen,ja kerroin harjoittelevani juuri ninjaksi joten kaikki on ok.
Stillistä Päällikköön,päällikössä päällikkönä.
Päällikössä muka nokkelia juttuja,joiden vuoksi karkotettiin useampi saman pöydän äärestä. AH,mikä ilta siis...paskat jutut loistaneet täydellisesti läsnäolollaan<3

Seuraava aamu oli kyllä karmaisevin,mutta samalla ihanin.Karmaisevaa oli se,että tajusin keränneeni ikävarastooni vuoden lisää.Ihanaa se,että heti ekana herranen rutisteli ja haisi siinä vanhalta kaljalta. Ai mitä ihanaa vanhan kaljan hajussa on muka? No se,että kyseinen haju vakuutteli totiseksi todeksi.että köllötin tämän vieressä enkä nähnyt vain onnellista unta. En voi kehua vuosirengas päivääni mitenkään tapahtumarikkaaksi....vaikka paljon hyvää mieltä ja naurua se tuottikin.

Brutus piipahti,lahjoen aikamoisella lahjalla: survival kitillä! <3
Sisältäen:
  • Foster's kylmälaukku vaikka sixpackille
  • kämäset levyt records asian,jolla pitää sitten se tuoppi kädessäkin viileänä
  • Ajolupa by Puntala
  • Puntalan ohjelmisto :D
  • kortti from Makuuni
  • 3kpl tuborg tatskoja,jos joskus tahdon olla kovis
  • hygienia asioita,kuten kasvorasva näyte ja 2kpl tehopuhdistuspyyhkeitä
  • korvatulpat
  • nenäliinoja
  • mynthoneita
  • kengännauhat,joissa lukee : reilu työ kuuluu kaikille
  • filltereitä,just in case iskee tylsyys ja pitää leikkiä
  • rasiallinen tulitikkuja
  • Randomin Tompan joku levy (en ees kuuntele,vaikka kyseisen häiskän tiedän...ainakin naamalta)
  • kertakäyttösadetakki
  • Nippon riisisuklaata 
  • kortsuja
Ei näillä siis pitäisi joutua hätään?

20.7.2013

Pelkotiloja

Olin isossa huoneessa,jossa olivat kaikki ihmiset joiden kanssa olin vähääkään tekemisissä. Kaikki nauroivat,jutustelivat iloisesti ja sivuuttivat minut täysin.
Aina tehdessäni lähestymisyrityksen,pienet ihmiskunnat joko hiljenivät antaen murhaavan katseen tai jatkoivat jutustelua ihan kuin en olisi mitään huudellutkaan.
Olo oli ihan tyhjä ja turha,kunnes ilmestyi herranen.Hän jutteli mukavia,ja sai tuntemaan olon vähemmän hyljätyksi...kunnes pamautti "oletko jo tavannut tyttöystäväni?"

Sitten jo heräsinkin.Uni tuntui niin todelta että meinasin jo soittaa kiukkuista puhelua.
Mitä leikkiä tässä leikitään?? Kunnes tokkurassa ymmärsin sen olleen unta...ja laskin puhelimen takaisin sängylle.
Tottahan se,että joskus unet ovat unia...mutta tälläkertaa mieleeni hipsaisi ajatus että pakkohan tämän nyt on jostakin viestiä.

Unikirjaa en tähän hätään tulkiksi saanut,mutta käytin kerrankin pölyttyneitä aivojani ja mietin asiaa.
En keksi muuta loogisempaa selitystä,kuin pelkotila ihastumisesta ja sen menettämisestä. Oma epävarmuus,joka onnellisen liihottelun jälkeen rysähtää rumasti keskelle kaikkea.Kuin norsu taivaalta!
Perässä kummittelee muistikuvat siitä,että aina kun olen ihastunut...se ei ole saanut sitä toivottua onnellista loppua edes siinä määrin,että olisi edes hetken voinut pitää toisen itsellään.
Näin ollen pelottaa olla ihastunut...näin ollen en enään haluaisi olla. Voiko tämän leikin lopettaa?