Olin jo mielestäni tarpeeksi kauan mökötellyt Seinäjoella ja samojen naamojen parissa,että maisemanvaihdos hetkeksi oli ehkä juuri tähän tähän elämäntilanteeseen juuri passeli :D
Ennen junaa,junassa ja vähän Treen asemallakin täpyytin kovasti. Kunnes sain loikata vanhan ystäväni "vaimon" kaulaan :3 Tapasimme viimeksi syksyllä,joten jälleennäkeminen oli sen verran iloinen että meinasi melkein pari kyyneltä karata silmäkulmasta. Yhdessä tuumin uskaliaina syöksyttiin Tampereen ihastuttavaan lumipyryyn ihmettelemään elämää ja maassa istuvia kerjäläisiä. Totta kai pakolliset juorut ja kuulumiset kälätettiin lyhyellä matkalla. Siltä viimalta Sokos soi hetkeksi suojaa ja lämpöä tuolta ankealta keliltä. Vain siis hetkeksi kun henkilö nimeltään Paris liihotti luoksemme vieden meidät mukaansa omaan palatsiinsa :) Kuitenkin oli loppupeleissä pakko uskaltautua tuohon surkeaan pyrytykseen,koska Vaimon mieheke odotteli meitä jo kärsimättömänä. Mietin miten mieheke kesti meidän hönötystä,vaikka kyllä välillä keräsin itseni kasaan puhuakseni jotain viisaampaa.
Ajattelin, ettei mikään voi olla paremmin.
Osasin olla hieman väärässä. Henkilö jonka luokse piti mennä yöksi...ei vastannut viesteihin saatika puheluihin. Melkein meinasi iskeä tunne että otanko ompusta huoneen vai alanko muruiselle soittelemaan "Apua tuu hakemaan". Onneksi kuitenkin emäntäni huomasi jonkun tunnin odottelun jälkeen yritykseni tavoittaa hänet! Toki ilmaisin puhtaan vitutukseni hänelle...ja se tunne vain paheni illanmittaan. Olisin kovasti halunnut päästää mielestäni monia askarruttavia ajatuksia,mutta jotenkin se jäi (osasyynä emännän miehekkeen kotona majailun *mur*). Toki viinipullon tyhjättyäni olo helpottui ja edes jotain purkautui ulos...vaikka paljon jäi sanomatta. Pelkästä pelosta. Kyllähän oloa piristi omituisesti uliseva koira nimeltään Kyösti. Joka jaksoi muistuttaa olemasta olostaan ja sammako lelustaan tasaisin väliajoin.
Seuraavana päivänä pakenin melko nopeasti pois sieltä missä mahdoinkaan olla (vieläkin mysteeri minne mut oli raahattu). Mutta ei sillä ollut väliä,kunhan pääsin pois.
Olo keveni vasta,kun istahdin Sokoksen kahvilaan odottelemaan murua!
Ja heti kun tämä ihana ystäväiseni saapui treffaamispaikkaan olin enemmän kuin innoissani.
Uskaltaudun ehkä sanomaan,että kyseessä on nainen josta on tullut melkein paras ystäväni. Joten odotettavissa oli että kaikki paska olo tipahti hetkessä harteiltani,kun tiesin että nyt saan päästää kaikki pettymykseni,iloni ja muun edes jollekkin jota kiinnostaa.
Tosin ensimmäisillä minuuteilla heti alkoi järjetön vammaus ja hönötys. Ihmisiksi oleminen ei edes Watami Sushissa ollut kyseessä! Työntekijät olivat varmaan järjettömän kiitollisia päästessään meistä eroon.
Voin muuten suositella muillekkin sushin ystäville kyseistä paikkaa :)
Vyöryimme yhdessä herkuttelun jälkeen tapaamaan siskoani. Tosin meni vähän haahuamiseksi se touhu,kun meinannut muistaa mikä rappu ja mikä kerros x) Onneksi kuitenkin selvittiin perille asti XD
Lopulta kuitenkin tuli aika siirtyä murun linnakkeeseen. Ja voih onnea,kun sain istahtaa ja tajusin ettei nyt tarvi pariin päivään liikkua minnekkään. Tosin kyllä piipahdimme hakemaan siwasta mässyä. Ja vietimme illan jutellen plus katselleen tv viiden laatu ohjelmaa XD
Seuraava aamu oli hidas. Kesti todella pitkään päästä keskustaan ja siinäkin ihmeteltiin mitäs hittoa me nyt täällä. Toki kuitenkin täytettiin aika junalipun hankinnalla, ja cafe europeen suuntaamisella. Ja sain kyllä nauttia ihanasta mozzarella-pesto leivästä. kaksi pahettani ja le omnomnom,kun ne oli samassa paketissa x) Kyllä meidän seuraan istahti poika,joka ristittiin Lassieksi. Koska ei vain kuultu sen nimeä,koska a)olimme epäsosiaalisia b)kännykkä on kiva c)on tosi hyvä kuulo :D Kyllä siinä tuli hämääntynyt olo,että yrittikö se iskeä vai mitä kun kyseli kaikenlaista innoissaan...tosin venäläisen mafiaserkkunsa kanssa loppujen lopuksi luovutti kun meistä ei saatu mitään irti.
Lopulta hipsittiin sangrian tuoman hilpeyden ja muun vammaisuuden hilpeyttämänä kohti linnaketta :D
Ilta kului taas onnellisesti kahvin,the bodyguardin,vammailun ja pölötyksen parissa.
Varsinkin kun tosiaan valvoimme viiteen asti,kuunnellen kun muru päätti välillä menettää hermonsa itseensä XD
Lopulta tuli maanantai (saaaad). Pakollisten aamutarpaiden jälkeen loikkasimme bussiin ja taas Europaan. Treffasimme Miukua<3 Hihiteltiin ja järkyttelin kyseistä neitoa kaameilla juoruilla. Lopulta kuitenkin tuli aika suunnistaa kohti matkakeskusta. Joksikin salaiseksi onnekseni juuri sinä päivänä vr oli yllättynyt talvesta. Ja oli hurjat 20min myöhässä. Ja ehdin jo mielessäni rukoilla,että joutuisin soittamaan pomolle etten pääse,vr kusaisi silmään x) Mutta boo,sieltä se kuitenkin tuli. Ja junaanhan minä nousin. Ehdin vielä jotenkin pysäkillä kököttävään bussiinkin,tosin kuskia nauratti kun melkein juoksin ovia päin.
Siinä kyydissä alkoi hieman hymyilyttämään,että kökössä alussa viikonlopulle olikin jotain hyvää. Ja ihanat ihmiset ja ystävät piristivät sen verta lujaa :)
Toivottavasti pian taas uudelleen.
(Anteeksi tämä kilometri postaus. Liikaa asiaa ja liikaa asioita : D) .Ja oli mulla karmeita kuvatodisteita sunnuntai illan leikeistä,mutta niitä odotellessa :D
.png)
