Joulu stressasi ihan järjettömästi;kaikki otti päähän,mikään ei kiinnostanut ja jokaikinen pikku asia raivostutti.
Ihan kuin vettä myllyyn nakellakseni Antti eräs ilta joulukuussa kertoi,että ei tiedä onko suhteella tulevaisuutta.
Silloin kaiken muunkin hirmun keskellä olo oli lohduton,masensi ja itketti.Jatkuvalla syötöllä.Suihkussa käynnit venyivät yleensä koska se oli ainut paikka jossa sai rauhassa itkeä lohduttomasti.
Muuten yritinkin esittää kaikille reipasta,ettei huoli kasvaisi.
Jouluaatto oli kamalaa.En kyennyt kertomaan oikein perheelle,ettei tuhlaisi rahojaan tälle herralle lahjojen osteluun. Vaikka itse siihen sorruin.Ja muutenkin...jotenkin vain oli erittäin vaikeaa aikaa.
Muutenkin poukkoilin päin seiniä; äidille takaisin muutto ei ollut enään vaihtoehto.
Onneksi Suvi muru potki perseelle ja rohkaistuin etsimään omaa kämppää.
Aluksi etsiminen oli kankeaa,mutta kun piipahdin kyselemässä kaupungin omistamia kämppiä ;löysin heti ihanan kodin<3
Peruskorjattu,sopivan sivussa silti niin sopivan lähellä kaikkea.Kokoa tarpeeksi,eikä liikaa ilmatilaa :D
Muutto oli itseasiassa 31.12.2012,joten arvaatte ettei paljoa uutena vuotena juhlittu.
Ensimmäiset yöt oli omituisia..en kyennyt nukkumaan.Vierastelin paikkaa,vierastelin tuntemattomia ääniä ja pahin kaikista: piti nukkua yksin. Se oli omituista henkilölle,joka oli aina tottunut käpertymään toisen kainaloon.
Aloin kuitenkin reippaasti asennoitua elämään yksin,olo henkisesti koheni. Kai se teki tehtävänsä,ettei tarvinnut kohdata Anttia jokaikinen päivä ja joka hetki.En olisi enään kestänyt sitä säälivää katsetta.Sitä että toinen miettii,koska romahdan kasaan.
Joten nyt mietitään varmaan,että miten meidän suhteen kävi? :D
Erohan tuli,itkin järjettömästi kaksi ekaa päivää...4vuoden suhde takana.Mutta onneksi niitä päiviä ei tarvinnut viettää yksin...makasin Tiiturakkaani luona,tämän ollessa töissä vietin aikani kahden pissajorman kanssa sohvalla makoillen.
Nyt vointi on onnistumeepi,hetken sulattelun jälkeen kerroin järjestelmällisesti kaikille vähänkin tärkeille että se on ohi.Ja tajusin vasta jälkikäteen miten helpottunut olo mulla olikaan. Se on ohi,syksystä lähtien alkaneet vaikeudet on mennyttä elämää ja nyt niska-perse otteella potkiminen eteenpäin.
Toki perjantaina sain sellaiset itseinhon puuskat,jotka vainosivat lauantaille asti taidokkaasti.Mutta pari hyvin nukuttua yötä niin olen kuin uusi lelu,jonka saa jotenkuten näperreltyä ulos boksistaan.
...jatkossa ehkä vähän toisenlaisia aiheita ja nyt kun vähän virkeämpi olo,tekstiäkin lisää...
 |
| aiheeseen liittymätön chibi-me |
