midsummer vol.2

(Kirjoittelen tätä nyt 4:20 aamuyöstä -nukuttuani siis vain pari hikistä tuntia,joten kirjotusvihreitä varmasti on!-)

Eli juhannusaatto meni kiltisti perheaikaa vietellessä...vasta lauantaina päästimme pullonhengen ulos.

Olin aika julma,ja aloittelin kämpillä jo ennen varsinaiseen paikkaan siirtymistä. Malttamaton kun olin ja NIIN kovin janotti D8
Brutuksen kanssa kulutettiin aikaa soittamalla musaa,ja valmistelemalla herkkuja illan grillailuja varten...että saatoimme paikanpäällä oikeastaan keskittyä naukkailuun.

Kyytiä sai odotella,jonka takia täpyytimme mutta vihdoin ja viimein! Valtasimme Lihaksen vanhempien kodin,koska lähiö-idylli kuvasti enemmän juhannusta kuin keskustan betonihelvetti.
Juomat aukesivat juhlallisesti,kun kukin korkkasimme tölkit+pullot...ja aloimme uurtamaan ruuat loppuun. Vieläkin aika iso kysymys: kuka hitto on antanut mun heilua puolijuopuneena keittiössä firskarsin suht terävän veitsen kanssa?Keittiössä jossa yksikään ei pysynyt kovin pitkää paikoillaan?:''D
Fiksumpi olisi kai ollut jo aivan "Lellu,oleppa kiltti tyttö ja anna veitsi tänne nooin~ joo hyyvä tyttö<3"

Meillä oli tosi hyvät herkut,minä ja Brutus jotka emme syö lihaa,vedettiin erilaisia kasvisherkkuja.Rakastuin ikuisesti täytettyihin sieniin<3 Sopivasti ehdittiin ahmia melkein kaikki neljään pekkaan kunnes loput porukasta saapui.
Pakko sanoa,että se oli aika hämäränpeitossa mitä asunnolla on tapahtunut...varmaan olemme vaan istuneet,huutaneet ja nauraneet.Katsoneet kun Fabuster kusi Irin laukulle! :D

mie ja Lihas<3

Ehkä vetäneet kilpaa boolia?

Lopulta oli pakollista siirtyä keskustaan.Ihan naapureita ajatellen,ja sitä että jokaiselta alkoi olla juomat finaalissa.Huonosti juhannukseen varautuneet alkoholistit! Selvittiin onneksi halvalla,kun saatiin pari henkilöä kuskaamaan..sen sijaan että olisi pitänyt soitella taksia.

Ehdin ehkä juuri ja juuri laskea perseeni alas baariin päästyäni...kun katsoin kauemmas.

En edes ehtinyt kiroamaan. Jep,jep.Se herranen jonka kanssa ei sitten tullutkaan sitä toivottua sutinaa..päätti ilmestyä paikalle.

HULK!HULK!

Yritin olla ninja,mutta tokihan se katsoi suoraan muhun...jolloin iski vain paniikillinen ajattelu "ei hitto,pakko mun on kai sille puhua". Itseasiassa se ei sitten ollutkaan niin awkwardia. Mutta heipat voi sanoa playing it cool taktiikalle,kun herranen mutisi ihastuksestaan meikäläistä kohtaan.Mutta kun ei halua suhdetta niin ei :I Ei me kyllä paljoa ehditty juttelemaan,koska kuitenkin tulin oma poppooni kanssa ja päätin,että vietänkin sen ajan oman poppooni kanssa.

Koska väsymättömiä nuoria olimme,siirryimme teinihelvetti baariin kuluttamaan kaiken ylimääräisen energian tanssin muodossa. Oikeastaan koko porukka aiheutti sekaannusta keskenään...katoamalla ensisekunneilla. Joten loppuskenaario oli pitkälti tämä : Jossu and the boys.

Ja herranen!(huuteli baarinvaihdosta suunnitellessa,että mihin mä meen ja tuumaili josko jaksais seurata)

Herranen oli hämmentävä. Herranen otti ensimmäistä kertaa kontaktia.Fyysisesti siis. Huomaa,miten tönkössä suhteessa on ollut tai miten unohtanut jotain pikkujuttuja. Kuten miten pidellä toista kädestä kiinni.Sekin jo riittää hämmentäväksi,että herra en-tahdo-parisuhdetta muuttui joksikin herra en-malta-pitää-näppejäni-irti.

Ei se siinä pitkään viihtynyt,joten toivotin hyvät yöt ja oletin että halaamme. Noh,halasihan se...jonka jälkeen havahduin,että tämä oli jotenkin ehtinyt suutelemaankin.(kaikkien onneksi olin vain lyhyen hetken yllättynyt,en koko aikaa siis ollut ihan fisu!). Tilannetta säesti Arton "MITÄ VITTUA TÄÄLLÄ TAPAHTUU!?" huudahdus.

Herranen on joku creepy ninja,ja oli hetkessä kadonnut(pari yökutsua sain tekstareitse,mutta omaksi onnekseni oli mennyt täysin ohi).

Yritin purkaa omaa mitä täällä tapahtuu,olen hedelmä oloani tanssimalla täysiä.Se taisi onnistua,koska varpaassani on nyt ollut viikon rakko<3 

Myöskin meidän kanssa iloisesti juhli japanilainen vaihto-oppilas,joka hyvä ettei maagisesti teleportannut itsensä vain meidän seuraamme.

Huh,eli siis vähän sitä sun tätä tapahtui juhannuksena. Mitään en oikeastaan kadu...koska paljon mitään en muista,paitsi tärkeimmät!

Herrasesta ei ole parin tekstarin jälkeen paljoa kuulunut,joten tilanne tuskin kehittyy.

Nyt kyllä ihan aikuisten oikeasti hajottaa tämä,ettei saa nukuttua joten pakko kai pyöräillä minilenkki.

bye-bye bitches!

midsummer vol.1

Taidan olla näitä harvoja,jotka viettävät juhannuksen aattoillan kotonaan (?)

Kokopäivä ei kuitenkaan ole haaskauksen puolelle lentänyt. Onnellisesti Lerri herätti miut unikoomasta kertomalla,että tänään katsomaan vauvaa! Ehdin käydä suihkussa rauhassa,kun tuli viesti "pian!",eli pikapikaa aloin valmistautumaan (tein jonkinsortin ennätyksen;valmistautuminen vei 20minuuttia).
Joka oli hieman tympeää,koska tottahan toki äidillämme kesti -___-; Turhaa paniikissa kuivasin hiuksiani samalla kun kaadoin kauhealla paniikilla kahvia kurkusta alas.

päätettiin herneen kanssa,että päikkärit on paikallaan

Vedettiin kyllä sellaisetkin grilliruoka överit,ettei toisia olekkaan. Kahteen otteeseen. Viimeistä perunaa vedellessä meinasin jo heittää potut mäkeen ja kieriä pöydän alle nukkumaan.

Siskoni avokin ystäviä piipahti kylässä,ja eräs tyyppi herätti mussa kyllä sellaisetkin sympatiat.Ei ole sukua siskoni miehelle mitenkään...ja silti tämä jumaloiden haahusi herneen perässä,tuijotteli tätä lumoutuneena ja kutsui prinsessaksi. Järin kiehtovaa miten sellaisen hevimiehen oloinen jamppa vain suli,ja vaatimalla vaati saada vahtia toisen nukkumista.Jännä muutos.

Myönnän kyllä meidän ohjelman olleen järin yksitoikkosta: nauretaan vauvalle,naureskellaan vauvan kanssa (vaikka se tais ennemminkin piereskellä kuin hymyillä...tai sitten se pieru hymyilytti).

Leppoisan päivän pääteeksi leppoisasti nyt drinkkiä (huomenna vasta kunnon juhlat,ellei noi loput seurueesta ole tänään luopioita) ja The Street Fighter (DARLING!)

dark side of the moon

Ei mulla ole järjettömän henkevää ajatusta jaettavana,liian keskittynyt juhannuksen suunnitelmiin ja rakentelemaan mielessään herkkuruokia joiden voimin jaksaa juhlia (vaineskaa vitsii~on mulla alkomahooliakin pakattuna).

Mutta iloitsen kesän yhdestä kivoimmista jutuista: alennusmyynneistä.Ihan kuin niitä ei muutenkaan olisi...
Ja joskus malttaminen kannattaa! Koska olen ensikohtaamisesta lähtien pyöritellyt mielessäni Pink Floyd tunikaa,joka minua ihastuttavasti H&M:n rekissä joskus tuijotti.
Eikä hintakaan paljoa lompakosta isoa palaa haukannut: 10€,kaapaisin ihanuuden kainalooni ja riemukkaasti pompin kassalle heti lunastamaan.
Eli kiitos kiitos itselleni,että maltoin olla ostamatta sitä täydellä hinnalla ja kiitos kiitos että niitä oli tallessa muutama koossa 36 (joka sujahti päälle sopivasti.onneksi ei ollut isompaa kokoa,jonka kuitenkin olisin ostanut...ja se olisi iiiiiso virhe,koska en tajunnut miten sideboobsit nää vaan voi olla :''D)

Hurraan myöskin aiheelle,että olen onnistunut ilmeisesti pudottamaan edes muutamisen kilon.Vaikka kokeilinkin erityisen löysän mallisia shortseja koossa 36,ei ollut taistoa napin kiinni menemisestä tai siitä ettei ilma kulkisi. Jätin ne kuitenkin nyt rekkiin uinumaan,koska tuli liian alaston fiilis.En ole jalkojeni saatika reisieni suurin fani.
(hiuksetkin sai päivityksen takaisin punaiseen <3 kotoisa olo ja tuntuu sievemmältä <3)

uusi prinsessa ja paljon valtakuntaa

Halusin esitellä elämäni uuden valon. Pieni paketti,ja silti niin valtaisa rakkaus tätä kohtaan<3

Keskiviikkona 12.6.2013,klo 20:40 maailmaan ponkaisi uusi prinsessa. Jolta ei varmasti tule uupumaan mitään...ei ainakaan järjetöntä rakkauden määrää.
Joku ehtii jo miettiä  "mitä hittoa?? eikö se eronnu äijästään,eikä uutta ole?? miksi se on ravannut baareissa ja plaplaplaplaa!?"
Vastaus on simppeli: she ain't mine.Siskoni yllätti viime syksynä kertomalla,että hän on alkanut tehtailemaan pientä ihmistä ja muunmuuassa minulla on suuri kunnia olla tämän täti.

Ensikohtaaminen meni vallattomasti. Hyväkäytöksinen tirpana,joka vain nukkui ja sai kummallisia hikkakohtauksia.Välillä hymyili ja muistutti hivenen Andy Richteriä.
Ehdottomasti siis pidettävä perheessä,jos sama meno jatkuu! Mutta näin pienen ihmisen katselu oli kyllä aika hiljentävää...hyvällä tavalla. Hämmennyin miten paljon sydän suli,kun katseli pikkuisen nyytin tuhinaa...ja varsinkin kun sitä piteli miettien "toivottavasti säkin kiinnyt muhun,kuin mäkin kahteen lemppari tätiini.toivottavasti meille tulee yhdessä mahtavaa"
Ja vaikka lapsettomana nauranut sille,että kaikki vauvat näyttää samalta..pakko kiertää se mielipide ja todeta,että kyllä minä tämän neidin tunnistaisin sadan vauvan seasta.

mielummin eri teille

Taisinpa aikaisemmin puhua perhosista vatsassani? Perhoset on ja pysyy,mutta toiveajatukset siitä että jotain mukavaa uudesta tuttavuudesta olisi revennytkin: ne toiveajatukset on kyllä jo ihan kävelleet matkoihinsa.

Olin hyvin tietoinen mimmoisia asioita kyseinen herranen sulattelee..silti päätin olla kuitenkin kova ja osoittaa,että jos vain tarpeeksi näytän miten paljon MÄ pidän,ne kipeät asiat olisi jo historiaa.
Kuitenkin viikko sitten,herranen kietoi kätensä ympärilleni ja totesi "mä en nyt vaan pysty suhteeseen.mä oon pahoillani,niin pahoillani"
Pari lasillista nauttineena nyökyttelin suht väsyneenä,että ymmärrän hyvin.Ei,en kuitenkaan tajunnut...en tajunnut miksi.
Säntäsin vain ulos,ja ehdin juuri ja juuri viittoa Brutukselle että teen pakoa...vasta sopivan matkan päässä suusta irtosi jotain kummallista ulvontaa ja ujellusta.

Yhtäkkiä ne pakit tuntuikin NIIN pahalta.Ja tajusin vasta ihastuksen määrän vasta sen jälkeen.
Perästä seurasi tekstiviesti "oikeasti sä et tajua miten pahoillani olen.en mä halunnut loukata ketään.voinko mä soittaa?tahdon selittää"
En nyt ole varma mitä olen valmis kuulemaan,tai mitä itse sanoa.Joten osaltani tuli vain kaunis kehoitus,että sulatellaan juttuja omalta taholtaan.Hän selvittää asiansa kuntoon,niin että ehkä mä pystyn jopa joskus vielä katsomaan silmiin ja toteamaan etten ihan turhaa kehoittanut yhteydenpidossa tauon pitelyä.

Pidän itsekkin henkevän mietiskelytuokion. Mietin miten itse selittäisin itseni (en tiedä,jokin herrasessa on vaan niin erityistä,että tahdon selittää myöskin joitakin hassuja juttuja..vaikka hänhän ne selitykset varmasti olisi enemmän velkaa).Mietin kysymyksiä,joita esittää...tai ainakin vähemmän äkäiseen sävyyn.
Se on vaan järin kummaa: miksi lähteä alunperinkään jonkun tytön kanssa kahville,kävelylle,parille jne jos jo tietää mitä omatunto kertoilee?Tai miksi kietoa kädet toisen ympärille samalla,kun tietää että aikoo piirrettyjentyyliin tiputtaa pianon toisen niskaan rämisten?

Noh,ehkä joskus saan kuulla selitykset kaikkeen.Ja voidaan sen jälkeen jatkaa eri teille paremmin mielin.
Miksi puhun eri teistä,enkä haaveile että jatketaan samaa polkua käsikädessä? Koska pessimisti ei pety!Ja en aijo jäädä roikkumaan toiveikkaasti odotellen,koska muka olisi valmis johonkin muuhunkin kuin random istuskeluun paikassa random X.Koska jotenkin musta tuntuu,että herralla on pitkä matka edessään muutenkin,pääkoppansa ja asioidensa kanssa.

Ja minä...nostan leuan pystyyn,ja yritän tavata lisää jännittäviä ihmisiä...