29.7.2013

piknikkejä ja vuosirenkaita

Nyt voin jatkaa kohti loppuvuotta taas hivenen vanhempana ja "viisaampana".Eli voin pikkuhiljaa takertua hölmöiltyäni selitykseen : ikää on,dementiaa pukkaa.

Perjantai oli muuten tympein päivä ehkä aikoihin,kuuma ja töiden tuottama koomatus.Yhtäkuin:en jaksanut edes silmiä pitää auki,Serranon perhe hyvää aivosolujen tappo-ohjelmaa.
Kuitenkin jollain kummalla tavalla temppuilin itseni asemalle odottamaan Suvi muruista <3 Siitä on jo liian pitkä aika kun ollaan nähty..joten asiaa piti korvata piknikillä ja asioiden pikaisella päivityksellä.Ja parilla ruokottomalla jutulla.

Piknik piste oli tosi otollisella kohdalla,polun vieressä josta ravasi lenkkeilijöitä (kun me vedettiin pullaa naamariin).Ja pari neropattia jotka mennessään tuumasi "pitäiskö mennä nurkalle kuselle" ja tullessaan "nyt niillä on erilaiset muffinsit". Eka,pliis älkää tulko kuselle meidän nurkalle ja toiseksi mistä lähtien nektariini on ollut leivos?

Ja nyt looginen aikaloikkaus lauantaille *rumpujen pärinää*!
Jutun tausta on tämä, Munan kanssa vuoden tuumailtu Arska-bileitä ja toteutimme sen..jotenkuten(kyllä me nyt yks Arska video tarkisteltiin).
Dunno whahappen,mutta pian lorkoiltiinkin skeittihallilla kuunnellen hetkellisesti dj meininkejä.
Kuitenkin menojalat vipatti kohti keskustan Vauhdikkaiden ajojen suuntaan...joten kummasti humalaisten jalat sinne eksyttivät.
 Eksytin samalla itseni Munasta,mutta tuurilla ja taidolla löyttäydyin tuttujen ja vähemmän tuttujen seuraan.Success,jollen itse kehuisi asiaa!

Hetken bailattuani tanssimusan tahtiin pimeässä puistossa,ilotulitusten paukutellessa taivasta jalat taas ponkaisi toiseen ilmansuuntaan.Löytäen taas uuden joukkion,jossa pummia juomat ja naureskella asioille joita ei enään vain väkisinkään muista.

Kiitän jalkojani siitä,että kieppaisin kumoon keskellä vilkasta toria...sain lähinnä kyllä tiedusteluja katkesiko nilkka. Onneksi itse tottuneena tähän norsun ketteryyteen ja näkkileivän notkeuteen,ja kerroin harjoittelevani juuri ninjaksi joten kaikki on ok.
Stillistä Päällikköön,päällikössä päällikkönä.
Päällikössä muka nokkelia juttuja,joiden vuoksi karkotettiin useampi saman pöydän äärestä. AH,mikä ilta siis...paskat jutut loistaneet täydellisesti läsnäolollaan<3

Seuraava aamu oli kyllä karmaisevin,mutta samalla ihanin.Karmaisevaa oli se,että tajusin keränneeni ikävarastooni vuoden lisää.Ihanaa se,että heti ekana herranen rutisteli ja haisi siinä vanhalta kaljalta. Ai mitä ihanaa vanhan kaljan hajussa on muka? No se,että kyseinen haju vakuutteli totiseksi todeksi.että köllötin tämän vieressä enkä nähnyt vain onnellista unta. En voi kehua vuosirengas päivääni mitenkään tapahtumarikkaaksi....vaikka paljon hyvää mieltä ja naurua se tuottikin.

Brutus piipahti,lahjoen aikamoisella lahjalla: survival kitillä! <3
Sisältäen:
  • Foster's kylmälaukku vaikka sixpackille
  • kämäset levyt records asian,jolla pitää sitten se tuoppi kädessäkin viileänä
  • Ajolupa by Puntala
  • Puntalan ohjelmisto :D
  • kortti from Makuuni
  • 3kpl tuborg tatskoja,jos joskus tahdon olla kovis
  • hygienia asioita,kuten kasvorasva näyte ja 2kpl tehopuhdistuspyyhkeitä
  • korvatulpat
  • nenäliinoja
  • mynthoneita
  • kengännauhat,joissa lukee : reilu työ kuuluu kaikille
  • filltereitä,just in case iskee tylsyys ja pitää leikkiä
  • rasiallinen tulitikkuja
  • Randomin Tompan joku levy (en ees kuuntele,vaikka kyseisen häiskän tiedän...ainakin naamalta)
  • kertakäyttösadetakki
  • Nippon riisisuklaata 
  • kortsuja
Ei näillä siis pitäisi joutua hätään?

20.7.2013

Pelkotiloja

Olin isossa huoneessa,jossa olivat kaikki ihmiset joiden kanssa olin vähääkään tekemisissä. Kaikki nauroivat,jutustelivat iloisesti ja sivuuttivat minut täysin.
Aina tehdessäni lähestymisyrityksen,pienet ihmiskunnat joko hiljenivät antaen murhaavan katseen tai jatkoivat jutustelua ihan kuin en olisi mitään huudellutkaan.
Olo oli ihan tyhjä ja turha,kunnes ilmestyi herranen.Hän jutteli mukavia,ja sai tuntemaan olon vähemmän hyljätyksi...kunnes pamautti "oletko jo tavannut tyttöystäväni?"

Sitten jo heräsinkin.Uni tuntui niin todelta että meinasin jo soittaa kiukkuista puhelua.
Mitä leikkiä tässä leikitään?? Kunnes tokkurassa ymmärsin sen olleen unta...ja laskin puhelimen takaisin sängylle.
Tottahan se,että joskus unet ovat unia...mutta tälläkertaa mieleeni hipsaisi ajatus että pakkohan tämän nyt on jostakin viestiä.

Unikirjaa en tähän hätään tulkiksi saanut,mutta käytin kerrankin pölyttyneitä aivojani ja mietin asiaa.
En keksi muuta loogisempaa selitystä,kuin pelkotila ihastumisesta ja sen menettämisestä. Oma epävarmuus,joka onnellisen liihottelun jälkeen rysähtää rumasti keskelle kaikkea.Kuin norsu taivaalta!
Perässä kummittelee muistikuvat siitä,että aina kun olen ihastunut...se ei ole saanut sitä toivottua onnellista loppua edes siinä määrin,että olisi edes hetken voinut pitää toisen itsellään.
Näin ollen pelottaa olla ihastunut...näin ollen en enään haluaisi olla. Voiko tämän leikin lopettaa?


9.7.2013

pervo siili

Okei,pakko jakaa tää vielä! Yksi lauantai mie,Sandels,Brutus ja Tero pidettiin grillibileet.
Sää oli aika sadetta ennusteleva,mutta fiilis oli hyvä :3

Ruoka maistui...ja leffa valinta meni putkeen.
Mutta aattelin esitellä uuden maskotin : perverssi siilin!

Lopputekstit pyöri ruudussa,Brutus kääntää päätä ja huutaa täysiä SIILI!
Parka meni johonkin paniikkiin,ja yritti tunkea äkkiä piiloon tiskikoneen alle...noh sitten yritettiin keksiä miten se menis takas ulos.
Sitä ennen piti ottaa photoshootti siilin kanssa (koska meillä taas tää aivotoiminta oli huipussaan : se varmaan pelkää,kamerat siis esiin!).

Sitten kun se saatiin ulos...siinä se puskissa pörräsi.Ilmeisesti se ei ilahtunut kun töksäytettiin se takaisin märkään pusikkoon.Siili ei pitänyt meistä sen jälkeen.
Oli kyllä mitä jännittävin tarina hetkeen,ja jokainen varmasti luki hikinorot otsallaan miten tässä käykään!
Brutus sanoi,että tää näyttää pervolta.En mene kieltämään.

"Ootko koskaan suudellut Nurmo pipoista miestä?"

VOI JUKU! Mitä hienoin lauantai...hihittelen kuin mikäkin aivokuollut teini.Eräs asia vain nostaa hymyn huulilleni.

Aloittelukohta; fiilispuisto. Joukossani Sandels & Brutus,heidän kavereitaan ja tuttujaan.Levottomat jutut lensi,kuten kutsuva aukko. 
Päämääränä olisi wartti ja suurisuisen pyjamapojan kuuntelu.
Puistossahan ei tapahtunut mitään erityistä...kunhan aloitimme iltaa auringonpaisteessa ja hymyiltiin sille.
(paitsi,joku hullu bemarikuski päätti ajaa puiston poikki fiiliksen parkkipaikalle...koska se pystyi,se teki niin)

Oli omituista hilluskella baarissa,jossa ei ollut ketään...varsinkin kun tottunut siihen,että joka lauantai siellä ollaan kuin sillit söpösti purkissa.Paitsi yllättäen loppuillasta tilanne koki dramaattisen muutoksen.
The Scenes aloitti,sanoista en saanut mitään selvää,mutta meno oli silti kyllä erittäin ison peukun arvoinen.
Suurempi yllätys oli se,kun laulaja ja kuin muutkin bändin pojat tuli meidän seuraan juttelemaan...ja olivat ihan  mihis sitten. 
Osoittimme Päällikön suuntaan,halvat juomat...ja yleensä erittäin paska meno.

Eli houkutteleva tarjous! :D Pojat innostuivat niinkin kovasta mainospuheesta,ja lähtivät meidän mukaamme.Kumma kyllä mahduttiin KAIKKI saman pöydän ääreen ja meno olikin vähemmän paska. Ulvoimme ja pidettiin omat älämölöt.
Jostain meidän ulvomisen seasta kuului tuttu ääni,"siellähän se päällikkötär on". Löysin vielä henkilön jolle ääni kuului,herrasen. Yllätyin kyllä suuresti...en ollut nähnyt tätä sitten juhannuksen.
Joten toki menetin paikkani sekunneissa.Myöskin katosin koko Päälliköstä sekunneissa,herrasen matkaan (not what you think..just wait for it!).
Mut vaan houkuteltiin mukaan Daft Punkin ja viinin avulla.

Tajusin vasta herrasen uudessa kämpässä,etten edes kertonut Brutukselle mihin menin. Onneksi oli fiksu tyttö ja oli laskenut yks yhteen aivan keskenään.

Meidän iltahan sisältyi musiikin fiilistelystä...muuten herranen istui todella pitkään vierellä tekemättä nyt oikein mitään. Sama ongelma allekirjoittaneella.
Yllättäen tämä alkoholin tuottama väsymys iski...yritin tehdä lähtöä,mutta kuitenkin huomasin makoilevani pian herrasen vierellä,tämän sängyssä. Verhoton makkari,aamuaurinko...herrasen herkät unenlahjat =tämä päätti hakea itselleen pipon silmien peitoksi.
Se oli ehkä rumin näkemäni pipo aikoihin,harmaa...jossa luki NURMO (jos ette jo arvanneet,herranen on sieltä...samoin itse). Kontrolli katosi ja huutonauru raikasi makkarissa...jonka herranen keskeytti kysymällä "oletko koskaan suudellut nurmo pipoista miestä?",ja toki sitä seurasi itse teko.
Ja heihei,väsymys...sen pidemmälle ei kuitenkaan menty. Joku roti,vaikka itselleni asettamien rajojen ylitse mentiin raajat holtittomasti sätkien.

Siitä siis tuli uneton yö. Ei vain enään malttanut nukkua,oli pakko nauttia siitä kun joku halasi ja vain oli siinä.
Annan sen anteeksi itselleni,koska olen tietoinen ettei tämä tilanne toistu pitkään aikaan.
Jäätävä itsekuri,kun maltoin aikaisin aamulla lähtiä vielä kämpille asti.Peilistä tuijotti epäeroottisin näky hetkeen,hiukset harakanpesällä ja meikit pitkin naamaa.

Tiedän,että jollain tasolla olen heikko...mutta annan sen itselleni anteeksi,vaikka myöhemmin itkisin asiaa...